Melkein kaks viikkoa ni sitä ollaan huiket 18v. vanhoja *kauhuissaan*

AAAAAARG!
Minä olen vanha kurttuinen HAASKA>-<
Melkein 18v. (en ole koskaan pelännyt näin paljon syntymäpäiviäni)
Se on vaan tää koulu, opettajat odottaa että aikuistuu äkisti kun täyttää 18-vuotta, muuttaa pois kotoa ja sitä rataa.
Amisto on perseestä, kai te sen jo tiesitte :S

Ja sitten, ne syntymäpäivä juhlani, viime vuonna ne olivat karseat.
Kaksi ystävääni vähät välittivät siitä että heidän ystävällään oli juhlat, ei he välittivät vain ystävänsä mangavalikoimasta.
En kutsu kumpiakaan, toisesta olenkin kertonut, se itseään viiltelevä sääliä kerjäävä tyyppi ja toisen kanssa olen etääntynyt hurjasti.

Saa nähdä miten käy tänä vuonna, värisyttää pelkkä ajatuskin ._______.
*vääntää MP3-soittimen volumen täysille* Luokan lissut töllää, se tästä vielä puuttuki x_x

Kuten arvata saattaakin, tänäänkin taitaa olla yleinen vitutuspäivä, neljään asti koulua. Ei mä en jaksa!
Noh, kun pääsen kotiin tungen InuYashan kolmannen leffan DVD:n koneeseni ja katselen sitä. Se auttaa.
*huokaisee syvään* Kiva jakso meillä kolmena päivänä neljään ja neljänä aamuna herätys 05:45.

Jos kupsahdan silkasta rasituksesta niin Aizki saa arvokkaimmanomaisuuteni mangat, animet ja piirustusvälineet -________-

Nähdään taas,,

Huoh..

Mieliala: Väsyttää..
Juuri nyt: toivoisi että kesäloma alkaisi, ei jaksa tätä turhaa koulua!
Lempi kappale juuri nyt: Mai Kurakin Puzzle

Nysse alkaa..
Saatiin uudet lukkarit, ei tässä muuta kun maanantait kymmenestä neljään tiistaista keskiviikkoon kahdeksasta neljään ja perjantait kahdeksasta kahteen..
Toimipisteen johtajan mukaan meillä on ollut helpompia lukkareita tähän asti, mutta paskat eihän se ole totta>0<

Tein eräänä perjantaina Naruto-sivuilleni uuden leiskan jonka nimesin tunnetilani mukaan "Hatred" eli viha.
Ja tiedättekö miksi?
Sinä päivänä puolet koko hemmetin luokastani alkoi kiusata minua, sen takia kun en "tehnyt" mitään ja vain istuin.
He olivat jälkeenjäänneitä poikia ja pissiksiä, en halunnut selittää heille jaloissani olevasta pienestä "vammasta" Diblegiasta.
Ei se ole kovin paha, en joudu käyttämään mitään tukia (paitsi pienenä) mutta jos seison paikallani tai kävelen edes vähän niin jalkoihin alkaa sattua ihan helvetillisesti.
Ja muuten - minulla ei edes olisi tätäkään vaivaa ellei se ämmä jota pitäisi "äidiksi" kutsua olisi ryypännyt raskausaikana - se oli ja on luultavasti eelleenkin alkoholisti.
Sain tietää viime vuonna lääkärissä miten se "vmma" oli saanut alkunsa, en toellakaan tahtonut selittää sitä, ihmisille jotka vääntävät kaiken päälaelleen.
Raivostuin kun eräs poika yritti pakottaa minua mukaan maalaamaan seiniä, sanoin hänelle "Urusai" eli Japaniksi "Turpa kiinni"
No tyyppihän luuli että puhun jotain Egyptin kieltä ja alkoi nimittelemään minua muumioksi.
Silloin hermoni menivät, oli tosi lähellä ettei se saanut turpiinsa - vaikka yleensä en lyö ketään mutta hän olisi sen ansainnut!

Olimme juuri sitä ennen sopineet ystäväni kanssa mutta sen päivän jälkeen kukaan - ei edes hän ole puhunut minulle.
Vain ärähdellyt.

Silloin perjantaina kun menin kotiin, isä vain huusi minulle tein kuulema väärin kun tulin kotiin, minähän olen ihan normaali ei minun jaloissani mitään vikaa ole joopa joo!
Itkin vielä katkerammin ja lähdin yläkertaan, no ei!
Piti sinnekin tulla!
Vihasin heitä kaikkia sinä hetkenä ja olin sitä mieltä että sellaiset paskiaiset eivät ansaitsisi edes kuolla.

Ja nyt..luokat jaettiin Maanantaina (yli puolet menivät onneksi painoon), muutamat olivat SAKU-kilpailuissa ja niistä saikin tänään kuulla.
Erittäin kivaa, yrität tehdä töitä kun vieressä kiljuu joku pissis-lauma että "Iiih! Katsokaa kaikki sain kultamitallin, olen paras!"
Onneks oli MP3-soitin mutta toinen kuuloke lähti irti -_________-
No saan siskon mukaan uudet huomenna (ennakko-synttäri lahja:D)
Mutta kun pääsen kotiin katson vihdoinkin sen Salapoliisi Conanin kahdentunnin jakson, en malta odottaa~