Nyt se tulee!
MINÄ OLEN SASUKE UCHIHA-KAAPPIFANI (kaappi=ei tunnusta olevansa fani..)
Miten tässä näin kävi? Kaikkien aikojen angstein ja ilkein animanga-hahmo kautta historian - miksi siis aloin fanittaa Sasukea >___<
Well, I`m sick I need help.. ~ Xander Harris Willow Rosenbergille Buffy Vampyyrintappajan jaksossa 11.
No niin, olkaapa hyvät ja lyökää minua Sasuke-vihaajien yhdistyksen Miksi vihata Sasuke Uchihaa-kirjalle (liekö tuollaista edes olemassa..?)
Mitä taas tulee Sivuihini, niin voin ilokseni ilmoittaa että Naruto no Sekain leiska on ollut valmiina jo melkein viikon, Kunoichinkin tuleva lay koodataan toivottavasti tänään^.^
Seuraavia leiskojen ideoita
- Tsunade-lay (Kunoichi)
- Kaitou Kid-Lay (Case by Case, toivelay)
- Sasuke Uchiha feat Itachi Uchiha (Naruto no Sekai)
- Chianti-manga lay (Naraku no Hana)
- Sasuke Uchiha-lay (Personaalini)
- Mermaid Melody-lay (Kiseki)
Aaah..kamala nälkä..ja koulua vielä tunti jäljellä...
Katselin viikonloppuna muuten Naruton 2.leffan. Oli se ihan ok mutta liian ennalta arvattava. Kolmosta lataan parhaillani - toivottavasti se valmistuu viikonlopuksi.
Mitä animeen tulee olen menossa jaksossa 203, eli ei enää paljon fillereitä;3
Ja sitten on ne OVA´t..
Minulla ei muuten ole mitään fillereitä vastaan, ne on yllättävän hyvin käsikirjoitettu, mitä ei voi sanoa esim. Sailor Moonin, Wedding Peachin, Mermaid Melodyn, Astro Boy 2003´n, ja InuYashan täyte-jaksoista:P
Tykkään erityisesti jaksoista joissa esiintyvät Kiba ja Hinata. Naruto ja Kiba ovat aina napit vastakkainxD
Ajatella jos Kiba ja Narska olisivat molemmat ihastuneet Hinataan, mitenhän he sitten tappelisivat?
Tänään puhuttiin äidinkielen tunnilla kiroilusta, tuli vain mieleeni ketkähän Naruto-hahmot kiroilisivat eniten (siis perus P'erkle ja V'tt'-sanoja) - sain siitäkin makeat naurutxD
Pieni muotoinen päiväkirja-tyylinen blogi, jonne tulee kirjoituksia vähintään kerran kuussa. Angsti-vaara!
Yume no Sekai He
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Naruto~! Believe it!
Mitäs mitäs..
Viikko kulunut viime blogimerkinnästä ja täytyy sanoa että nyt voin loistavasti!
Narutoo~♥♥♥
Okei, myönnetään että Narutolla ja yhdellä toisella sarjalla nimeltä Prätkähiiret Marsista on osuutta asiaan - paljonkin:)
Myös eräällä ihmisellä on osuutta asiaan, nimittäin Angels-sivun ylläpitäjällä Dellulta ^-^
Hänen kanssaan on mukava taas jutella, hän sentään hyväksyy minut vikoineni päivineni - sellaiset ihmiset ovat harvassa nykyään:P
Tein muuten Personal-sivuilleni Percy Jackson & the Olympians-aiheisen leiskan, sekin on hieno sarja! Luin ensimmäisen kirjan viime viikolla:'D
Pistin muuten personaaliini ensimmäisen luvun Miyuki-Gaidenia = Naruto no Sekain Jos olisin henkilö Narutossa..-osioon tarkoitettua tarinaan ja tänään valmistui toinen luku ja pian kolmaskin on valmis - valitan ettei näissä vielä oikein ole tapahtunut mitään jännää..jännää on tulossa kunhan keksin miksi eräs Naruto-pahis tahtoo Miyukin puolelleen *ei keksi! Apua!*
Muuten neljännessä luvussa ilmestyy Sainon oma hahmo Yuzuki Mizuno - hän pyysi että ottaisin Yuzukinkin tarinoihini mukaan.
Mitä taas tulee neljänteen lukuun, niin siinä ainakin tällä haavaa on määrä ilmestyä tämä kyseinen Naruto-pahis - ja Miyukin petturiystävät (he kyllä ilmestyvät jo 3.luvussa)
Ja mikäli joku ei tiedä kuka tämä Miyuki on niin tässä selitys: Miyuki on Harley-chanin Naruto-maailman versio, hän on Senju-klaanin jäsen josta Tsunade huolehtii.
Miyuki on lääkintä ninja ja omaa yhtä suuret fyysiset voimat kuin Tsunadekin.
Miyuki kuuluu Anko Mitarashin johtamaan ryhmään.
Hänen paras ystävänsä on Hinata (kukas muu:D) tosin hän tulee hyvin toimeen kaikkien paitsi ehkä Sain kanssa. Miyuki ei voi sietää Sain tekohymyä.
Onko Sai ihastunut Miyukiin? *hän kehitti Miyukille lempinimen "Tenshi-san"*
Mikä taas yhdistää Miyukin ja minut?
Meillä on sama luonne, ja me molemmat pidämme Lady Gagan musiikista, meillä on samanväriset hiukset, samat lempikirjat ja sama empaattisuus..
Mikä erottaa minut Miyukista on tanssi, minä en osaa tanssia - mutta Miyukille tanssi on intohimo.
Eiköhän tuossa ollut kaikki:)
Yritän tänään saada koodattua Naruto no Sekain leiskan, siitä tulee keväinen Itachi & Sasuke-lay - aluksi siitä piti tulla surullinen mutta ei siitäkään mitään tullut sillä minua ei sureta enää yhtään 8D
Viikko kulunut viime blogimerkinnästä ja täytyy sanoa että nyt voin loistavasti!
Narutoo~♥♥♥
Okei, myönnetään että Narutolla ja yhdellä toisella sarjalla nimeltä Prätkähiiret Marsista on osuutta asiaan - paljonkin:)
Myös eräällä ihmisellä on osuutta asiaan, nimittäin Angels-sivun ylläpitäjällä Dellulta ^-^
Hänen kanssaan on mukava taas jutella, hän sentään hyväksyy minut vikoineni päivineni - sellaiset ihmiset ovat harvassa nykyään:P
Tein muuten Personal-sivuilleni Percy Jackson & the Olympians-aiheisen leiskan, sekin on hieno sarja! Luin ensimmäisen kirjan viime viikolla:'D
Pistin muuten personaaliini ensimmäisen luvun Miyuki-Gaidenia = Naruto no Sekain Jos olisin henkilö Narutossa..-osioon tarkoitettua tarinaan ja tänään valmistui toinen luku ja pian kolmaskin on valmis - valitan ettei näissä vielä oikein ole tapahtunut mitään jännää..jännää on tulossa kunhan keksin miksi eräs Naruto-pahis tahtoo Miyukin puolelleen *ei keksi! Apua!*
Muuten neljännessä luvussa ilmestyy Sainon oma hahmo Yuzuki Mizuno - hän pyysi että ottaisin Yuzukinkin tarinoihini mukaan.
Mitä taas tulee neljänteen lukuun, niin siinä ainakin tällä haavaa on määrä ilmestyä tämä kyseinen Naruto-pahis - ja Miyukin petturiystävät (he kyllä ilmestyvät jo 3.luvussa)
Ja mikäli joku ei tiedä kuka tämä Miyuki on niin tässä selitys: Miyuki on Harley-chanin Naruto-maailman versio, hän on Senju-klaanin jäsen josta Tsunade huolehtii.
Miyuki on lääkintä ninja ja omaa yhtä suuret fyysiset voimat kuin Tsunadekin.
Miyuki kuuluu Anko Mitarashin johtamaan ryhmään.
Hänen paras ystävänsä on Hinata (kukas muu:D) tosin hän tulee hyvin toimeen kaikkien paitsi ehkä Sain kanssa. Miyuki ei voi sietää Sain tekohymyä.
Onko Sai ihastunut Miyukiin? *hän kehitti Miyukille lempinimen "Tenshi-san"*
Mikä taas yhdistää Miyukin ja minut?
Meillä on sama luonne, ja me molemmat pidämme Lady Gagan musiikista, meillä on samanväriset hiukset, samat lempikirjat ja sama empaattisuus..
Mikä erottaa minut Miyukista on tanssi, minä en osaa tanssia - mutta Miyukille tanssi on intohimo.
Eiköhän tuossa ollut kaikki:)
Yritän tänään saada koodattua Naruto no Sekain leiskan, siitä tulee keväinen Itachi & Sasuke-lay - aluksi siitä piti tulla surullinen mutta ei siitäkään mitään tullut sillä minua ei sureta enää yhtään 8D
maanantai 14. maaliskuuta 2011
En ole helvetin kukkanen
Niin, täältä tulee taas angstailua.
Isäni mielestä minä kiukuttelen, KUN viittävailla ITKEN sillä menetin pitkäaikaisen ystäväni - jota kutsuin joskus nimikkeellä ´paras ystävä´ - onnekseni en enää viime vuosina kutsunut häntä siksi, jos olisin tuntuisi kai vielä pahemmalta..
Tosin minulla ei ole nyt netin ulkopuolella yhtään ystävää se tässä vasta kamalaa on.
Tai kamalinta on se tapa jolla minut jätettiin, ja miten minua haukuttiin vaikka tyyppi pyysikin anteeksi ei tuollaista ihan niin nopeasti voi unohtaa tai antaa anteeksi.
Tekstiviesti, se on minun mielestäni aina ollut inhottavin (ellei jopa raukkamaisin) keino jättää toinen ihminen.
Annoin hänen kyllä ymmärtää ettei anteeksipyyntöä hyväksytty.
Hän itsekin myönsi tehneensä väärin haukkuessaan minua - avasin siis suuni ja sanoin ettei tyyppi tajua yhtöön ´itsekyydestä´ - ei sillä tavalla mitä minä olen nähnyt, totesin ettei hän tunne minua laisinkaan, enkä minäkään häntä - ne viestit tosin taisivat puhua puolestaan.
Niinpä käskin häntä poistamaan numeroni, jos jonkun niin hänen kanssaan en tahdo enää olla enää missään tekemisissä.
On jo tarpeeksi rankkaa elää niiden asioiden kanssa mitä hän minulle viesteissään pisti. Muistan ne kokoajan, näen ne kokoajan mielessäni. Koulukin on siitä lähtien mennyt harakoille. En saa öisin unta, minua ei huvita nousta aamuisin sängystä, tekisi mieli vain itkeä. Olen opa joutunut silkan pahanolon takia lähtemään kesken päivän.
Menen tänään juttelemaan koulun hyvinvointi henkilön kanssa, mutta tuskinpa hän voi minua auttaa.
Ja mikäli tämä ex-ystäväni sattuu tätä lukemaan niin minä en jaksa enää välittää, ajatelkoon mitä ajattelee. Totuus on kuitenkin se että minäkin olen vain ihminen, minunkin on pakko purkaa tunteitani johonkin. Eikä elämä ole minun kohdallani ollut koskaan ollut ruusuilla tanssimista.
Mutta en ole yksin, minulla on eräs nettikaverini joka on kokenut täsmälleen saman kuin minä nyt. Hänen mukaansa olo helpottuu ajan myötä. Yhtä asiaa enempää en vain toivo: toivon että voisin unohtaa tämän niin sanotun ystäväni. - Silloin olonikin helpottuisi.
Tässä siis syy sille miksen ole viimeaikoina jaksanut päikätä sivujani.
Totuus on että olen ihan loppu, eikä kukaan kotona sitä tunnu käsittävän, isänkin mielestä uusi tietokoneeni on syypää kaikkeen, eikä ex-ystäväni muka olisi voinut koskaan tehdä mitään tuollaista minulle.
Vaikka eihän hän asiaa käsitä, eihän isälläni ole edes ystäväiä - miten hän voisikaan ymmärtää!
Isäni mielestä minä kiukuttelen, KUN viittävailla ITKEN sillä menetin pitkäaikaisen ystäväni - jota kutsuin joskus nimikkeellä ´paras ystävä´ - onnekseni en enää viime vuosina kutsunut häntä siksi, jos olisin tuntuisi kai vielä pahemmalta..
Tosin minulla ei ole nyt netin ulkopuolella yhtään ystävää se tässä vasta kamalaa on.
Tai kamalinta on se tapa jolla minut jätettiin, ja miten minua haukuttiin vaikka tyyppi pyysikin anteeksi ei tuollaista ihan niin nopeasti voi unohtaa tai antaa anteeksi.
Tekstiviesti, se on minun mielestäni aina ollut inhottavin (ellei jopa raukkamaisin) keino jättää toinen ihminen.
Annoin hänen kyllä ymmärtää ettei anteeksipyyntöä hyväksytty.
Hän itsekin myönsi tehneensä väärin haukkuessaan minua - avasin siis suuni ja sanoin ettei tyyppi tajua yhtöön ´itsekyydestä´ - ei sillä tavalla mitä minä olen nähnyt, totesin ettei hän tunne minua laisinkaan, enkä minäkään häntä - ne viestit tosin taisivat puhua puolestaan.
Niinpä käskin häntä poistamaan numeroni, jos jonkun niin hänen kanssaan en tahdo enää olla enää missään tekemisissä.
On jo tarpeeksi rankkaa elää niiden asioiden kanssa mitä hän minulle viesteissään pisti. Muistan ne kokoajan, näen ne kokoajan mielessäni. Koulukin on siitä lähtien mennyt harakoille. En saa öisin unta, minua ei huvita nousta aamuisin sängystä, tekisi mieli vain itkeä. Olen opa joutunut silkan pahanolon takia lähtemään kesken päivän.
Menen tänään juttelemaan koulun hyvinvointi henkilön kanssa, mutta tuskinpa hän voi minua auttaa.
Ja mikäli tämä ex-ystäväni sattuu tätä lukemaan niin minä en jaksa enää välittää, ajatelkoon mitä ajattelee. Totuus on kuitenkin se että minäkin olen vain ihminen, minunkin on pakko purkaa tunteitani johonkin. Eikä elämä ole minun kohdallani ollut koskaan ollut ruusuilla tanssimista.
Mutta en ole yksin, minulla on eräs nettikaverini joka on kokenut täsmälleen saman kuin minä nyt. Hänen mukaansa olo helpottuu ajan myötä. Yhtä asiaa enempää en vain toivo: toivon että voisin unohtaa tämän niin sanotun ystäväni. - Silloin olonikin helpottuisi.
Tässä siis syy sille miksen ole viimeaikoina jaksanut päikätä sivujani.
Totuus on että olen ihan loppu, eikä kukaan kotona sitä tunnu käsittävän, isänkin mielestä uusi tietokoneeni on syypää kaikkeen, eikä ex-ystäväni muka olisi voinut koskaan tehdä mitään tuollaista minulle.
Vaikka eihän hän asiaa käsitä, eihän isälläni ole edes ystäväiä - miten hän voisikaan ymmärtää!
torstai 10. maaliskuuta 2011
It Does`nt matter
Niin, itken täällä taas.
Olen itsekäs, paska ihminen josta kukaan ei välitä pätkän vertaa!
Olen itsekäs ystävä joka ei luota muihin ja jää sen takia aina yksin.
Olen yrittänyt ja yrittänyt, tehnyt parhaani, en tahdo olla itsekäs mutta olen silti.
Eikä siinä itku auta. Mutta tuskinpa kukaan kyynelilleen mitään mahtaa.
Nyt kun mulla ei ole enää ketään, on kai ihan sama
kirjoitanko tänne vai en, huomatkoon vaan kaikki miten paska ihminen olen!
Miksikö en luota ihmisiin?
No juuri siksi! Mitä enemmän niihin luottaa sitä enemmän sattuu kun kyseisen ihmisen menettää! En halua vaatia mitään keneltäkään mutta olen kai vaatinut, kun kerran minua sanottiin itsekkääksi ystäväksi.
Ja jos Aizki sattuu lukemaan tätä: Olen pahoillani, olen todella. Tarkoitukseni ei ollut olla itsekäs - ja uskon että ymmärrät sen joskus.
En todellakaan halunnut satuttaa sinua, en millään muotoa. Mutta jätin kertomatta sinulle murheitani koska niin minulle on kotona opetettu.
En vastaa tekstiviestiisi, sillä se tuottaisi minulle vain pahaa mieltä. Mutta olit väärässä, kyllä minulla on muitakin ystäviä - ei tosin yhtä paljon kuin sinulla mutta silti.
Ja mikäli sinäkin Marlene eksyt tänne haluan sanoa että olen pahoillani, olen ollut idiootti. Toivottavasti voit joskus antaa minulle anteeksi.
Minun on sinua ikävä, ei sinun täydy ottaa yhteyttä. Haluan vain että tiedät sen.
Olen itsekäs, paska ihminen josta kukaan ei välitä pätkän vertaa!
Olen itsekäs ystävä joka ei luota muihin ja jää sen takia aina yksin.
Olen yrittänyt ja yrittänyt, tehnyt parhaani, en tahdo olla itsekäs mutta olen silti.
Eikä siinä itku auta. Mutta tuskinpa kukaan kyynelilleen mitään mahtaa.
Nyt kun mulla ei ole enää ketään, on kai ihan sama
kirjoitanko tänne vai en, huomatkoon vaan kaikki miten paska ihminen olen!
Miksikö en luota ihmisiin?
No juuri siksi! Mitä enemmän niihin luottaa sitä enemmän sattuu kun kyseisen ihmisen menettää! En halua vaatia mitään keneltäkään mutta olen kai vaatinut, kun kerran minua sanottiin itsekkääksi ystäväksi.
Ja jos Aizki sattuu lukemaan tätä: Olen pahoillani, olen todella. Tarkoitukseni ei ollut olla itsekäs - ja uskon että ymmärrät sen joskus.
En todellakaan halunnut satuttaa sinua, en millään muotoa. Mutta jätin kertomatta sinulle murheitani koska niin minulle on kotona opetettu.
En vastaa tekstiviestiisi, sillä se tuottaisi minulle vain pahaa mieltä. Mutta olit väärässä, kyllä minulla on muitakin ystäviä - ei tosin yhtä paljon kuin sinulla mutta silti.
Ja mikäli sinäkin Marlene eksyt tänne haluan sanoa että olen pahoillani, olen ollut idiootti. Toivottavasti voit joskus antaa minulle anteeksi.
Minun on sinua ikävä, ei sinun täydy ottaa yhteyttä. Haluan vain että tiedät sen.
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Uusi ulkoasu
Niin, huomaatteko jotain uutta?
Meikä on väsännyt tänne uuden ulkoasun (taas vaihteeksi 8D), aiheena on taas kerran Salapoliisi Conan:3
Ja kuvassa on, Conan, Ran ja..SHUICHI<3
En ole tainutkaan paljastaa missään että pidän Shuichista?
Olen pitänyt jo pitkän aikaa, vaikka kutsuinkin häntä aluksi mörkö-sedäksixD
Järkytyin kyllä kun (ÄLÄ LUE TÄTÄ MIKÄLI ET TAHDO HARLEY-CHANIN PÖLINÄN SPOILAAVAN JUONTA!) Shuichi ´kuoli´ - no onneksi hän selvisi, ainakin se näyttää siltä, eikä se mies nyt niin helposti kuolisikaan 8D
Meikä on väsännyt tänne uuden ulkoasun (taas vaihteeksi 8D), aiheena on taas kerran Salapoliisi Conan:3
Ja kuvassa on, Conan, Ran ja..SHUICHI<3
En ole tainutkaan paljastaa missään että pidän Shuichista?
Olen pitänyt jo pitkän aikaa, vaikka kutsuinkin häntä aluksi mörkö-sedäksixD
Järkytyin kyllä kun (ÄLÄ LUE TÄTÄ MIKÄLI ET TAHDO HARLEY-CHANIN PÖLINÄN SPOILAAVAN JUONTA!) Shuichi ´kuoli´ - no onneksi hän selvisi, ainakin se näyttää siltä, eikä se mies nyt niin helposti kuolisikaan 8D
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Ahistaa osa II
Tästä ei tule mitään!
En voi lakata ajattelemasta sitä, eikä ketään tunnu edes kiinnostavan mitä pieni Harley-chan ajattelee.
Isänikin totesi vain ettei hänelläkään ole yhtään ystävää, johon minä vastasin että juuri siksi hän ei edes voi käsittää tunteitani.
Mutta jos tässä käy niin kuin pelkään..no jätän sanomatta sen - mikäli kyseinen ystäväni lukee tätä ja miettii miksen puhu hänelle tässä vastaus: Mitä merkitystä silläkin on? Mikäli hänkin - ja jossain vaiheessa niin tuleekin käymään uskokaa pois hylkää minut niin miten se eroaa että puhunko hänelle vai en, ei hänellä ole aikaa minulle kuitenkaan - taaskaan.
Ja arvatkaa mikä saa minut edes himpun verran paremmalle tuulelle?
Tietenkin se on se vanha suosikki - Salapoliisi Conan.
Lainasin osat 34-35 kirjastosta ja otin ne tänään mukaan kouluun, siltä varalta ettei minun tarvitsisi jatkuvasti juosta vessaan itkemään pahaa oloani..
En voi lakata ajattelemasta sitä, eikä ketään tunnu edes kiinnostavan mitä pieni Harley-chan ajattelee.
Isänikin totesi vain ettei hänelläkään ole yhtään ystävää, johon minä vastasin että juuri siksi hän ei edes voi käsittää tunteitani.
Mutta jos tässä käy niin kuin pelkään..no jätän sanomatta sen - mikäli kyseinen ystäväni lukee tätä ja miettii miksen puhu hänelle tässä vastaus: Mitä merkitystä silläkin on? Mikäli hänkin - ja jossain vaiheessa niin tuleekin käymään uskokaa pois hylkää minut niin miten se eroaa että puhunko hänelle vai en, ei hänellä ole aikaa minulle kuitenkaan - taaskaan.
Ja arvatkaa mikä saa minut edes himpun verran paremmalle tuulelle?
Tietenkin se on se vanha suosikki - Salapoliisi Conan.
Lainasin osat 34-35 kirjastosta ja otin ne tänään mukaan kouluun, siltä varalta ettei minun tarvitsisi jatkuvasti juosta vessaan itkemään pahaa oloani..
Ahistaa!
Kuten otsikko sanoo.
Minua ahdistaa, aika monikin asia.
Suurin ahdistuksen aiheistani lienee tällä hetkellä se että epäilen pahoin että minä, niin pieni ihminen kuin olenkin olen täysin korvattavissa!
Tarkoitan, että luulen että eräs ystäväni on jo löytänyt minulle useampia korvaajia.
Ahdistaa kun en voi oikein puhua kellekään. Kone on rikki (toivottavasti uusi tulee tänään) enkä saa yhteyttä kehenkään, enkä voi purkaa pahaoloani tekemällä videoita tai layoutteja.
Pohdin usein, mitä tapahtuu jos menetän viimeisetkin ystäväni.
Se voi olla mikä vain. Seurustelukumppani, kavereideni muut ystävät tiedättehän..ajatus masentaa minua niin pahoin että alan melkein itkeä.
Olenpa paha ihminen kun mietin tälläisiä, mutta en voi sille mitään!
Yritän olla ajattelematta sitä, mutta juuri silloinhan asiat vain pahenevat.
*huokaus* Oli kyllä hyvä etten äsken tehnyt mitään peruuttamatonta - itselleni.
Sen siitä saa kun pilaa koulupäivänsä tälläisillä ajatuksilla..
Koska kännykkäni meni rikki ja liittymä (prepaid) mennyttä en voi jutella ystävieni kanssa asioista, enhän edes muista heidän numeroitaan (enkä tahdo vaivata heitä typerillä pohdinnoillani)
Niin joo. Voin vain toivoa että Sonera on jo lähettänyt sen uuden koneeni että saan muuta ajateltavaa.
Minua ahdistaa, aika monikin asia.
Suurin ahdistuksen aiheistani lienee tällä hetkellä se että epäilen pahoin että minä, niin pieni ihminen kuin olenkin olen täysin korvattavissa!
Tarkoitan, että luulen että eräs ystäväni on jo löytänyt minulle useampia korvaajia.
Ahdistaa kun en voi oikein puhua kellekään. Kone on rikki (toivottavasti uusi tulee tänään) enkä saa yhteyttä kehenkään, enkä voi purkaa pahaoloani tekemällä videoita tai layoutteja.
Pohdin usein, mitä tapahtuu jos menetän viimeisetkin ystäväni.
Se voi olla mikä vain. Seurustelukumppani, kavereideni muut ystävät tiedättehän..ajatus masentaa minua niin pahoin että alan melkein itkeä.
Olenpa paha ihminen kun mietin tälläisiä, mutta en voi sille mitään!
Yritän olla ajattelematta sitä, mutta juuri silloinhan asiat vain pahenevat.
*huokaus* Oli kyllä hyvä etten äsken tehnyt mitään peruuttamatonta - itselleni.
Sen siitä saa kun pilaa koulupäivänsä tälläisillä ajatuksilla..
Koska kännykkäni meni rikki ja liittymä (prepaid) mennyttä en voi jutella ystävieni kanssa asioista, enhän edes muista heidän numeroitaan (enkä tahdo vaivata heitä typerillä pohdinnoillani)
Niin joo. Voin vain toivoa että Sonera on jo lähettänyt sen uuden koneeni että saan muuta ajateltavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)