Syrjintää työssäoppimassa

Niin, hei!
Täällä taas Harley-chan, joka on jälleen kerran huomannut tulleensa syrjityksi.
Olen para-aikaa työssäoppimassa saastaisen kouluni ´firmassa´, vasta kolmatta päivää.
Jo siinä ajassa olen huomannut syrjinnän merkkejä.
Esimerkiksi, täällä olevat muut luokkalaiseni saavat SUUNNITELLA kaikenlaista - jas minä saan vain tehdä lomakkeita ja tulostaa.
Minusta se on väärin. Kyllä minunkin kuuluisi saada suunnitella jotain, siis mikäli ne haluavat että opin jotain..

Tämä on takuulla sen takia koska satun olemaan luokkani surkein oppilas.
Eikä minua juurikaan edes kiinnosta olla täällä. Ajattelin että työssäoppimassa olisi kivaa - ja paskan vitut sanon minä!
Yhtä syrjintää koko paikka!
Mikseivät ihmiset vain voi älytä että kaikki ovat samanarvoisia ja ansaitsevat tilaisuuden näyttää mitä osaavat ilman että katsovat tyypin arvosanoja ja nyrpistävät nokkaansa ajatellen "No tuo ei varmaan osaa mitään, parempi etten anna hänen tuhota koulun mainetta.."

Tilaisikohan kukaan Amistoltamme mitään jos saisi tietää tästä syrjinnästä?
Noh, yleensä ihmiset eivät välitä siitä.
Minä kyllä välittäisin, mutta minä olenkin minä. Useimmat ihmiset tätä nykyä välittävät vain itsestään.
Tiedättekö tykkään täällä olosta niin paljon että lasken jo päiviä syyslukukauden päättymiseen 8D

Ei-kovin Mary Suemaisia tarinoideni päähenkilöitä Part1

Elikkä tarinoideni päähenkilöitä - eli niitä joilla ei ole Mary-Sue-piirteitä 8D

Destinee Johanna Linquist, koodinimi Maderra, oikealta nimeltään Mia Sandybell Linroute on päähenkilö Salapoliisi Conan-sarjaan pohjautuvassa It`s Only Destiny-ficissä.

Hän lähti (karkasi) kodistaan sillä ei kestänyt isänsä syyttelevää käytöstä ja siskonsa nälvintää. Destinee oli käynyt heiltä salaa ampumaradalla - jonne hänen entisen luokkatoverinsa vanhemmat olivat hänet vieneet.
17-vuotta täytettyään Destinee (Oik. nimi: Mia, joka on myös minun oikea nimeni) lähti Tokioon opiskelemaan - hän siis karkasi.
Tarina alkaa kun Destinee muistelee miten hänestä tuli Mustan Organisaation jäsen, Maderra.
Ensimmäisessä luvussa hän tapaa myös parinsa Chiantin (yksi lempihenkilöitäni Conanissa~!), eivätkä he tule aluksi toimeen kovinkaan kehuttavasti.
Lopulta parivaljakko löytää yhteisymmärryksen.

Juuri kun elämä näyttää hymyilevän Destineelle, hän on saanut ystävän työtoveristaan, hänellä on ihana poikaystävä, koulussa menee hyvin - tytön isosisko pöllähtää yht`äkkiä Tokioon kertomaan että Destinee on adoptoitu.
Destinee-paran maailma järkkyy, hetken pohdinnan jälkeen Destinee päättää olla välittämättä asiasta.
Hänelle kuitenkin selviää että hänen poikaystävänsä työskentelee FBI´lle - Organisaation veriviholliselle eikä Destinee voi muuta kuin jättää pojan.
Myöhemmin FBI antaa tytölle kuitenkin tilaisuuden vaihtaa puolta, Des ei kuitenkaan halua pettää parinsa (ja ainoan ystävänsä) luottamusta.

Destineen hahmo oli niin lähellä omaa personaalisuuttani että nimesin hänet itseni mukaan (hänen ´oikea´ nimensä on Mia), toinen nimi kuuluu eräälle toiselle ihanalle ihmiselle jonka tunnen.
Destinee on herkkä, hiukan surumielinenkin ja omalla tavallaan hellyyttävä ihminen..joka kammoksuu pervoja ja flirttailevia ihmisiä - kuten minäkin 8D

Destinee ei siis ole hänen oikea nimensä, hän uskoi vakaasti ettei Mia (tarkoittaa ainakin toivottua ja kaivattua ja jossain se on myös käännettyä ´ikuisesti kauniista´) kuvaa hänen tuntemuksiaan/sovi hänelle joten muutettuaan Tokioon tyttö muutti nimensä Destineeksi - joka on väänne englanninkielisestä sanasta ´Destiny´ eli kohtalo.
Yleisesti Destineetä kutsutaan lempinimellä ´Des´

Miyuki Senju
On henkilö Narutoon pohjautuvassa Miyuki-Gaiden tarinassani. Miyuki kasvoi koko elämänsä ´ninjamaailman´ ulkopuolella - kunnes Tsunade joka taitaapi olla hänen ainoa sukulaisensa tuli hänen luokseen ja Miyuki lopulta lähti hänen mukaansa Konohaan (Miyukin ikä oli tuolloin n. 13-14)
Tarina alkaa kun Miyuki on noin 15-vuotias se keskittyy hänen elämäänsä Konohassa.

Miyuki on vahva ja itsenäinen tyttö, jonka aiemmin kokemat surulliset asiat ovat koulineet hänestä empaattisen ja vahvan. Sisimmässään Miyuki on kuitenkin hyvin ujo.
Miyuki vähät välittää vastakkaisesta sukupuolesta vaikka eräs Sai-niminen saakin hänen sappensa kiehumaan.
Miyuki kaipaa välillä asioita edellisestä elämästään, eniten hän kaipaa musiikkia jonka tahdissa tanssia ja lempi TV-sarjaansa Supernaturalia.

Miyukista voin sanoa sen verran että, tässä tapauksessa hahmolla on hyvä lempi TV-sarja! Arvatkaas kuka muu tykkää Supernaturalista>:3

Pissikset - maailman vähäjärkisin olomuoto

Pissikset, maailman vähäjärkisin olomuoto, heillä ei paljon järki päätä paina vaikka niin älykkäitä esittävätkin. Totuus kuitenkin on että suurinosa pissiksistä ovat tyhmiä kuin tolpat [Tolpat = lainaus]. Kuten Angel siis eräästä kiertolaisperheen tyttärestä toteaa Buffy Vampyyrintappajan ensimmäisen kauden jaksossa Angel.

Täälläpäin suurinosa Pissis-lajiin kuuluvista tytöistä pukeutuvat kuin huorat, tiedättehän napa-paitoja talvikelillä, lyhyitä hameita, avonaisia kaula aukkoja sun muuta. Uskoakseni tiedätte mitä tarkoitan, jokainen tuon ´ihanan´ lajikkeen pilkan kohteeksi joutuneet varmasti tietävät.

Millä täällä ammattiopistossa suurinosa tytöistä on pissiksiä, vähäjärkisiä, vain itsestään välittäviä, kova äänisesti kaakattavia, runsaasti meikkiä käyttäviä tyttöjä.
Juuri äsken eräs tuon lajin edustaja, pitkä koikkakoipi meinasi juuri törmätä minuun ruokalassa - koska ei älynnyt katsoa mihin kävelee.
Tämä on kyllä ensimmäinen minulle sattunut tapaus, vai lasketaanko se eilinen pikku-tapaus jossa minä kävelin osastoni ovelle juuri kun olin avaamassa ovea, eräs lajinsa pahimpia edustajia paukautti oven auki - melkein osui minua kasvoihin.
Tässä rytäkässä vain kynteni kärsivät, ei sen pahempaa.

Mutta palataanpa vielä tämän päiväiseen tapaukseen.
Oli viittä vailla ettei se koikkakoipi oikeasti törmännyt minuun kiireessään, siinä olisi sitten kädessäni ollut maitolasi hajonnut ja kädelleni olisi luultavimmin sattunut jotain vähemmän mukavaa.
Ja oletan että tämä koikkakoipi olisi vain huolissaan omista vaatteistaan ja niin kalliista hipiästään..
Mikäli kädelleni olisi tapahtunut jotain, olisin marssinut muitta mutkitta mennyt opettajan puheille ja pyytänyt lupaa lähteä kotiin.
Siinäs istut koneella ja käytät kipeän - peräti haavoittuneen käden kanssa hiirtä, ei mitään järkeä siis.

Mitäpä opimme tästä?
Pissikset eivät katso eteensä.

Ja nyt miettikäämme TV:ssä, kirjoissa, animessa ja mangassa esiintyviä pissiksiä..
- Cordelia Chase [Buffy, vampyyrin tappaja kausi 1]
- Harmony [Buffy, vampyyrintappaja]
- Mitzy [Winx Club-animaatiosarja]
- Linda [Eva & Adam-kirjat/sarjakuvat]
- Lana [Prinsessapäiväkirjat-elokuva, ja jotkin kirjoista]

Out of the mind, Out of the sight

Outh of the Mind, Out of the Sight [Invisible Girl] on eräs jakso lempi TV-sarjassani, Buffy Vampyyrintappajassa. Jakso esiintyy ensimmäisellä kaudella se on toiseksi viimeinen jakso.
Tällä kertaa Buffyn ja kumppaneiden koulua terrorisoi näkymätön tyttö nimeltä Marcie Ross joka on tympääntynyt koulunsa suosittuihin tyttöihin.
Sinäänsä ymmrään häntä, tyttö parhahan muuttui näkymättömäksi koska kukaan ei ikinä huomioinut häntä.
Tiedän tunteen, luokkani pissikset käyttäytyvät samalla tavalla minua kohtaan.
Marcie tuli muututtuaan näkymättömäksi hulluksi, ja tahtoi tappaa mielestään häntä satuttaneen tytön Cordelian.
No juu, Cordelia ON tällä kaudella ärsyttävä, muistuttaa jotenkin luokkani tyttöjä - paitsi että heillä on enemmän järkeä päässä.

Kuten sanottua Marcie muuttui näkymättömäksi koska kukaan ei huomannut, tai ollut huomaavinaan häntä.
Eipä minuakaan olla huomaavinaan omassa koulussani, varsinkaan luokkalaiseni.
Aina kun pitää tehdä jotain tehtäviä mihin opettaja antaa ohjeet vain muutamalle oppilaalle - minä en niitä koskaan saa.
Kun yleensä joku niistä lissuista kysyy: "Onko joku vielä ilman ohjeita?"
Vastaan tavallisella, kyllä kuuluvalla äänellä että: "Minä." Kukaan ei ole kuulevinaan.

Voin tavallaan ymmärtää tätä Marcie´ta.
Toisaalta minä en tahdo tappaa heistä ketään. Tosin ei se minua kylläkään liikuta jos jollekin luokkalaiselleni sattuu jotain, enhän minä edes tunne yhtäkään heistä.
Siis, neiti Nirppaa lukuunottamatta - hän oli se entinen ystäväni. Enkä välitä enää hänestäkään ja miksi välittäisin ihmisestä joka vain satutti minua?

Joskus mietin että muutunko minäkin näkymättömäksi, sen takia kun kukaan ei ole huomaavinaankaan minua?
Tai sitten olen katsonut liikaa Buffya..mutta luulen että luokkansa syrjimät oppilaat/opiskelijat tuntevat samoin kuin minä.

Eikö olekin ärsyttävää kun kukaan ei mukamas huomaa että oletkin olemassa?
Eikö olekin ärsyttävää kun selän takana pahaa puhuvat ihmiset puhuvat sinusta paskaa vaikka olet paikalla?
Tosiaankin, mikseivät ihmiset tajua että kaikki ovat saman arvoisia perheen rahatilanteesta tai taustoista riippumatta?
Sitä asiaa minun aivoni eivät vain ymmärrä.

Monet ovat kysyneet miten jaksan ylläpitää niin montaa sivuja yht´aikaa.
Vastaus on yksinkertainen, kun ei ole ystäviä tai harrastuksia [Lasketaanko nettisivujen tekeminen harrastukseksi?] ei ole muutakaan tekemistä. Nettisivujen tekeminen on yksi niistä harvoista asioista missä koen olevani hyvä.
Siinä syy.

Kuten sanottua: Amisto kusee

*huokaus* Kerrankin kun luulen että sain kivan lukkarin niin PAM!
Tietenkin sitä yritetään heti muuttaa, vihaan tätä laitosta!
Sanon suoraan, että tuskin on minun syytäni että valinnaiset opintoni eivät toteudu tänä vuonna ja tässä oppilaitoksessa niin kuin piti - se ei ole minun ongelmani!
Kun minulle kerran sanottiin kun kysyin ettei minulla ole tunteja perjantaisin - niin saa luvan olla niin! Näille opettajille täällä ei muutenkaan kelpaa mikään..enkö minä ole muutenkaan saanut kärsiä jo kaiken maailman syrjinnästä ja koulukiusaamisesta täällä?

Mitä tahansa ne ehdottavatkin, vastaan kieltävästi - tämä olkoon kosto siitä viime vuodesta, eihän kukaan pakottanut syrjimään minua. Enhän minä pyytänyt että syrjikää minua ja palvokaa tuota vamppi ex-kaveriani!
Olisipa tuo blondi lukiolainen edes hetken valittamatta, pääni HAJOAA!
Se on eräs asia miksi vihaan luokkaani -_______-

Täällä on siis yksi hiukan..öh..vajaa lukiolainen joka osaa lähinnä valittaa, hakata koneen näppäimistöä ja sitten taas valittaa..
Todella väsyttävää.

Ystävyys on pelkkää paskaa

Minulla on taaskin paha olla, joten kirjoitan tänne.
Sanon tämän nyt lyhyesti ja ytimekkäästi: en enää ikinä kiinny kehenkään
Sillä kun teen niin,tulen aina satutetuksi.
Ja sana paras ystävä on muuten pelkkä tyhmä sana, fraasi jolla ei ole mitään merkitystä.
Aina kun uskallan kutsua jota kuta parhaaksi ystäväkseni - tuo ihminen tietämättään tai ei - satuttaa minua.
Taas yksi haava lisää, haavoittuneeseen sydämmeen.
Olen joutunut erään ´läheisen ystäväni´ takia poistumaan kokeesta kahdesti tänään - vessaan itkemään.
Niin mikä se ystävyys olikaan, sana jolla on merkitystä ei.
Se on pelkkää paskaa.
Siksi, en enää ikinä hanki ystäviä, enkä edes poikaystävää jos se saa ystävät näyttämään merkityksettömiltä. Ei, taidankin eristäytyä koko hiton maailmalta!

Minä en jaksa enää tulla satutetuksi, luulen että se taitaa ollakin elämäni tarkoitus.
Mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni tämän..?
Loppu.

If I wear a mask I can fool everyone, but I cannot fool my heart

Niin, kaikki näkevät vain sen minkä haluavat.
En tiedä miksi aloin taas angstaamaan, se vain tuli kesken Conanin luvun.
Viime päivi9nä, olen miettinyt miksi ihmiset syrjivät minua, ovat ilkeitä minulle tai jotain vastaavaa vaikken edes tuntisi ihmistä.

Niin miksi?
Useimmat ovat luokkani vähä järkisiä lissuja, joita tuskin tunnen (ja näiden kokemusteni perusteella en välitä edes tutustua!)
Mutta, ottakaamme esimerkki: vaikkapa aina kun he näkevät minut esimerkiksi istumassa samassa pöydässä ruokalassa, miksi pitää vaihtaa paikkaa?
Tekisivät niin kuin minä, en nimittäin jaksa noteerata ihmisiin - jos joku nyt tulee istumaan samaan pöytään kuin minä..
Mietin vain: Miksi ihmiset ovat minulle tuollaisia?
Mitä olen heille tehnyt?
Eivätkö he tajua että minäkin olen vain ihminen jolla on tunteet?
Annan ihmisten luulla etten välitä, mutta oikeasti heidän tekonsa satuttaa minua.
Nytkin tekee mieli itkeä,mutta vältän koulussa itkemistä - se herättäisi vain huomiota.

Muistanette entisen ystäväni?
Noh, minäpä kerron uusimmat kuulumiset..
Eilen meidän piti tehdä yhdessä jotain skannausharjoitusta koulussa - ja tietenkin opettaja määräsi minut sen pariksi -_____-
Miksi kaikki maikat luulevat että olemme yhä ystäviä?
Jouduin jo selittämään muutamalle että: "Ei minä en tahdo tehdä töitä hänen kanssaan, eihän hän edes puhu minulle" ja "Saakeli, miksi katsoit minua? En minä tiedä missä se on. Emme ole olleet väleissä sitten viime talven, emmekä tule ikinä olemaan."

Isäni väitti että ehkä hän saattaa olla häpeissään eikä siksi uskalla tulla luokseni.
Ja pah!
Kyllä se eilen nähtiin, ei voinut edes kiittää kun lainasin hänelle muistitikkuani saatikka tuoda sitä minulle!
Hän vihaa minua, ja kohta minäkin alan vihata häntä. Enemmän.

Joskus, kauan sitten hän lupasi että pitäisi puoltani jos minua kiusattaisiin.
Ja näimme viime keväänä mitä tapahtui, yksin minä seisoin käytävällä kiusaaja joukon keskellä hän vain teki mitä käskettiin.
Mitäköhän muut yhteiset ystävämme sanoisivat kuullessaan tuon?
Olisivatko he vihaisia hänelle vai minulle?
En tiedä, enkä ehkä tahdokkaan..

Ei tee mieli mennä tunnille, mutta kai se on pakko - itken siellä jos on pakko.
Ei kukaan huomannut viimeeksikään kun itkin tunnilla..

Kun mikään ei riitä..

*huokaus* Harley-chan on räjähdyksen partaalla, varokaa!
Otsikossa, kyse on koulusta. Näille tyypeille ei sitten mikään riitä.
Meinasin äskenkin vaan lähteä, ja haistattaa paskat kaikille että "Jos ei kelpaa niin teeppä ite, saakeli!"

Ei kai se minun vikani ole, jos opettaja selittää jonkun asian niin monimutkaisesti ettei sitä ymmärrä?
*puuh!* On ollut niin hirveä päivä että vain Conan pelastaa!
Olisivatkohan tilaamani Conanit jo tulleet?
Nääh, ei. Siellä luki että lähetetään 5-15 päivän sisällä - mä tilasin Torstaina..
Hmm..miten jonkun paketin lähettämiseen voi mennä 15-päivää???
Lähettäkää nyt nopeasti siellä..ennen kuin Harley-chan sortuu kirjoittamaan angstiinsa, Conaniin pohjautuvia angsti-tarinoita, tai syömään roppakaupalla suklaata TTwTT

Conan tarkoittaa sitten Salapoliisi Conan-sarjaa ei mitään kökköä Conan O`Brieniä - anteeksi kyseisen ohjelman fanit, mutta minä en tykkää O`Brienistä..
.____.

Ajatuksia taasen..

Ollessani äsken ruokatunnilla huomasin jotain hyvin merkittävää.
Tai merkittävää niille jotka eivät ole joutuneet elää sen kanssa joka päivä.
Mennessäni ruokajonoon, pari luokkani lissua sattui seisomaan siellä ennen minua.
Kun he sitten huomasivat minut, he vaihtoivat seuraavaan jonoon.
Olenko niin pelottava ilman rakasta mustaa stetsoniani?
Vai vastenmielinen?
Vai onko tämä joku "Hei syrjitäänpä tuota tyttöä!"-juttu? (jos on niin jo on pitkä kampanja kestänyt..öö..*laskee* yläasteelta ammattikouluun, eivätkö he aikuistu ikinä?)

Sain kestää tuollaista jo yläasteella, vieläpä sellaisilta ihmisiltä joita en edes tuntenut!
Mitä järkeä on kiusata tuntematonta ihmistä?
onko se hauskaa?
Onko vaan kiva kiusata jotain ei tuntemaansa henkilöä?
Vai, pitääkö kiusata koska muutkin tekevät niin?
Lissuilla ei paljon järkeä päästä tosiaan löydy..*huokaus*

Pojista puhumattakaan..
Luulisi nyt että poikien miehinen ylpeys kärsisi jos he kiusaisivat tyttöä, mutta ei.
Muistan kerran yläasteella (seiskalla) kun eräs poika kamppasi minut "vahingossa" - just, niin kuin hänen jalkansa itsestään tielleni osuisi -____-
Todisteena, vieläpä kuulin miten hän mahtaili teollaan kavereilleen.. - akuismaista touhua.

Noh, kyllä sain viimekin vuonna melkein kaikki luokkalaiseni kimppuuni.
Se oli viimeinen kerta kun olin väleissä petturimaisen ystäväni kanssa.
Ömm..sanotaan vaikka näin että yksi ylimielinen poika oli saada mustan posken A`la Harley-chan>,D
Ei kannata ryttyillä mulle!8D

Näillä kokemuksilla saa sentään irti hyvän angsti-tarinan.
Kehittelin tarinan joka pohjautuu Salapoliisi Conan.sarjaan.

Olipa kerran pieni 17-vuotias skandinavialaistyttö, jolta ei sitten mikään luonnistunut. Peruskoulu sujui keskiverto arvosanoilla, ja tytöllä oli oma pieni ystäväpiirinsä joka koostui lähinnä tytöistä.
Kaikkein rakkain ystävä hänelle oli Mary-Sue*-niminen tyttö, ammattikouluun siirrettyessä tämä kuitenkin petti tämän pienen skandinavialaistytön luottamuksen jättäen tämän luokkatoveriensa kiusattavaksi.
Pieni skandinavialaistyttö masentui tästä, ja menetti luottamuksensa ihmisiin.
Tytön perhe oli kovin vähävarainen ja tuhlaaja-siskon palattua kotiin se kaikki vain paheni.
Tämä skandinavialaistyttö sai kuulla päivästä toiseen sisarensa nälvintää, lopulta tyttö keksi lopulta keinon purkaa paineitaan, tyttö opetteli ampumaradalla Sniperin käyttöä - ja oppikin hyvin taitavaksi.
Lopulta tyttö sai tarpeekseen täydellisestä ex-ystävästään johon häntä aina verrattiin - huonona esimerkkinä, sekä siskostaan ja muutti omine nokkinensa Tokioon päästen opiskelemaan piirtämistä.

Skandinavialaistyttö osasi hyvin kieltä, mutta uusi maa on aina haaste, saavuttuaan Tokioon piskuinen hylätty Akita-inun pentu löytää tytön ja lähtee seuraamaan tätä - varsin mukavaa koira-kammoiselle ihmiselle 8D
Lopulta tyttö heltyy ja ottaa pennun mukaansa, antaen tälle nimen Fuji*.

Erinäisten vaiheiden jälkeen tyttö saa kodin ränsistyneestä talosta, jonka kunnostaa asumiskelpoiseksi työn ja koulun ohella.
Tyttö harrastaa edelleen tarkka-ammuntaa, ja eräs kaunis päivä eräs rikollisorganisaatio ottaa tytön silmätikukseen - ja lopulta tytöstä tulee organisaation jäsen.

Tarina alkaa siitä kun tyttö tapaa ensikerran työparinsa Chiantin, josta ei alkuun kauheasti pidä..

Nimet
- Skandinavialaistytöllä ei ole vielä nimeä, ensi alkuun mietin Belindaa tai Rosalieta mutta sysäsin ne roskikseen.
Skandinavialaistyttö muistuttaa suuresti minua itseäni, kuten voi ehkä arvatakin.
Hänellä on pitkät kanelin ruskeat hiukset ja siniharmaat silmät, joista kuvastuu tuontuotakin hänen tunteitaan - pääasiassa yksinäisyyttä, surua, vihaa ja katkeruutta.
Ikäisekseen hän on aika katkeroitunut..

- *Mary-Sue sai nimensä Mary-Sue-hahmotyypistä (Tunnettuja Mary-Sue hahmoja esim Bella Swan [Twilight], Miaka Yuuki [Fushigi Yuugi])
Mary-Sueta kuvataan sanoilla "pieni ja söpö" Hän on luudan laiha, ja opettajien mukaan itse miss. täydellisyys.
Hän on pieni kokoinen päähenkilöämme vuotta nuorempi tyttö jolla on tummanruskeat silmät ja punaruskea kiharainen tukka.
Hän on ovela ja viekas, mistä syystä päähenkilöä lukuunottamatta juuri kukaan ei ole nähnyt hänen todellista minäänsä.

- *Fuji sai nimensä Hopeanuoli-sarjan henkilöstä, Fujiwara-perheen Akita-inusta, Hopeanuolen äidistä Fujista.
Päähenkilömme katsoi nuorempana paljon GNG:tä ja nimesi koiransa [Narttu] Fujiksi - joka oli yksi hänen lempi henkilöitään.
Fuji on hylätty koiranpentu, joka ottaa päähenkilömme omistajakseen heti tämän nähtyään. Luenteeltaan koira on uskollinen, leikkisä mutta myös lempeä.
Fuji on väritykseltään ruskeanoranssi-valkoinen.

- Chianti on yksi lempihenkilöitäni joten hän on käytännössä katsoen tarinan toinen päähenkilö, hän on taitava tarkka-ampuja ja päähenkilömme partneri, jota tyttö itse aluksi nimittää "Ikälopuksi huuhkajaksi" (ja Chianti vastaa tähän kutsuen pariaan kakaraksi - vaikka heillä ei suuri ikäero olekkaan 8D) - No joo loppujen lopuksi heistä tulee hyvät kaverit..pienen huonon alun jälkeen..

Nyt eikun pähkäilemään keitä muita Conanin-hahmoja mukaan tulee>:3 *vilkuti*

Syy on aina jossain

Niin kun perheellä menee raha-asioissa huonosti, syy on aina jossain.
Kuten meillä nyt, ja kuinka ollakaan MINÄ olen ainoa joka suostuu myöntämään sen.
Jos siskoni ei olisi muuttanut takaisin kotiin, vaan pysynyt siellä missä ennen omillaan asui, asiat olisivat paremmin.

Sillä nähkääs, hänen korkeutensa on itsekeskeisyyden huippu.
Aina pitää olla niin terveellistä ruokaa ettei hän vain pääse lihomaan - mikä siskoni tuntien maksaa maltaita.
Ja hänellä pitää olla ihan ihka oma maitokin, sillä hän ei kertakaikkiaan voi juoda samaa maitoa kuin me muut.
Ja jos kaikki ei ole niin kuin hän tahtoo niin sitten on kaikkien päivä pilalla. - Siitä siskoni piää huolen.
Ja kun hänen korkeutensa on menossa suihkuun ja satuin juuri silloin käymään vessassa ennen häntä - niin siitäkös huuto syntyi, ja jos syöt jotain perheen yhteisestä jääkaapista mikä nyt sattui olemaan hänen korkeutensa ruokaa - niin yllätys, yllätys siitäkin hän saa slaagin.
Ja aina hän jaksaa valittaa etten syö hänen ostamaansa mysliä, kerran kun sitten söin sitä niin hän tuli valittamaan etten syö hänen ostamiaan nuudeleita.
Tiedättekö, silloin minä suutuin ja huusin hänelle ja melkein heitin Mysli Yogurthi-lasin hänen kasvoilleen.

Ja tätä nykyä minä en saa kuunnellä Tsing-Tsong-musaani - mikä on hänen käsityksensä J-Popista/rockista tai katsoa animea koneeni omilla kajareilla vaan minun pitää käyttää MP3-soittimeni kuulokkeita ettei se vain häiritse hänen korkeuttaan!

Ja silloin harvoin kun minulla on ystävä kylässä, hänen pitää tunkea huoneeseni ilkeilemään minulle. Ja tietenkin pyydellä että ystäväni piirtäisi jotain hänelle.
Ystäväni ei onneksi pidä siskostani yhtään sen enempää kuin minäkään.
Kyllä, sisareni on plalle hemmoteltu - voiko 22-vuotiasta sanoa enää kakaraksi?
No kuitenkin, hän kutsuu MINUA kakaraksi, mutta anteeksi vain, kukas se asui alkoholisti-äitinsä luonna ja katsoa tämän juontia ensikerran 8-vuotiaana, kuka sai pelätä äitinsä uutta miestä ja tämän juoppo-kavereita?
Kuka on saanut kärsiä syrjinnästä ja petturi-ystävistä?
Minä.

Minä jopa aion voittaa koira-fobiani tässä lähiaikoina.
Aion säästää omaan koiraan, Shiba inu-rotuiseen.
En siksi että vain pidän koirista, vaan siksi että haluan olla jollekin tärkeä, että joku tarvitsee minua. Täällä kotona kukaan ei tarvitse, tai ainakin niin minusta tuntuu.

Back to School

Ja taas alkoi tämä iänkaikkisen typerä siis IHANA koulu.
No myönnetään, onhan tällä ihan kivaa..välillä 8D
Useimmiten on kuitenkin tylsää, onhan tämä koulua!
Eikä minulla edes ole edelleenkään ystävä luokallani, mutta ei se minua haittaa.
Se mikä haittaa on se että opettajat ovat kokoajan muokkaamassa lukujärjestystämme.
Tänäänkin meillä piti olla LV-tunti klo 14-15, no ei olekaan koska siinä oli ´virhe´
Nyt meillä onkin In Desing-ohjelmaa 14-16 - ja päivän piti loppua klo 15!
Sanon vain tämän: haistakaa paska Porvoon Amiston päättäjäkunta!

Meillä on jo muutenkin rankka lukkari, kolmena päivänä neljään viikossa, tosin saadaanpa sitten keväällä lyhyemmät päivät.
Ja tässä kolmannella jaksolla on kahdeksan viikkoa kestävä työharjoittelukin - loppuu Tammikuussa vai peräti Helmikuussa O____o
Täytyy vain toivoa että minulla on siellä työpaikassa sitten siedettävä valvoja..

Mutta nyt ei ole olut syrjintää:'D
Johtuukohan se siitä kun lauoin totuuksia sille yhdelle kääkälle, viime keväänä? 8D

Uusi ulkoasu

Otsikko kertookin aiheen:3
Uusi ulkoasu, kuvassa Chianti Salapoliisi Conanista ^____^
Minusta tästä leiskasta tuli ihan kiva, vai mitä?

Ja kuten jotkut ovat huomanneet, pidän kovasti tuosta Conanin Chianti-henkilöstä.
Ajattelin tässä muokata animanga-blogistani Chiantille omistetun fani-blogin - kun kerkeän;3

Liika on aina liikaa

En uskonut ikinä sanovani tätä, mutta elämä on perseestä.
Se oikeasti on, mitä järkeä on elää perheessä jolle en merkitse mitään?
En halua palata siihen paskamaiseen Amistoon, kaikki päivät ovat kuitenkin sitä samaa: saan kuulla opettajiltani miten huono olen, luokkatoverini tuijottavat minua kuin mitäkin luonnonoikkua, kukaan ei puhu minulle ja entinen ystävänikin vain mulkoilee minua vihaisesti viitsimättä edes kertoa mikä hemmetti häntä vaivaa!

Kun minulla on murheita kukaan ei edes viitsi kuunnella, isäkin vain huutaa, eikä välitä minusta yhtään.
Nykyään hän käyttäytyy kuin olisi etuoikeutettu ihminen - vain siksi että hänellä on hyvälaatuinen syöpä.
Minun Ei tulisi eikä tarvitsisi kestää tälläistä.
Mutta minkäs teet, ihmiset tuntuvat välittävän vain itsestään, eikä muilla ole väliä.
En tiedä enää mitä tehdä, pitääkö minun jatkaa tätä merkityksetöntä elämääni vai kuolisinko mieluummin?
En halua kuolla, mutten myöskään jatkaa tälläistä elämää.
Enkä voi lähteäkkään kotoa, millä minä eläisin? Rahaa minulla on muutenkin niukasti joten en oikeasti tiedä mitä tehdä!

Erittäin ihana kesäloman alku

Heips!
Minulla on ollut jo yksi viikko lomaa.
On se ollut niin ihanaa että..
Isäni puhui minusta pahaa jollekin kaverillensa ja luuli etten kuulisi.
Kun hän älysi että kuulin ihan joka sanan hän ei tietenkään tehnyt mitään!

Ei se ennen niin pahalta tuntunut kun jotkut puhuibat minusta pahaa.
Tällä kertaa se oli vain oma vanhempi.
Juoksin huoneeseni, ja kun isä sitten tuli sinne hän ei ollut yhtään pahoillaan!
Minä vihaan häntä, tietäisipä hän miten paljon.
En halua kertoa mitä hän minusta sanoi, haluan vain unohtaa - mutta se ei taida helposti onnistua..

Myöhemmin isä sitten selitti että puhui niin koska sitä pelotti mennä siihen leikkaukseen (siltä löytyi syöpä soluja) mutta oikeasti!
Se EI ole mikään syy puhua noin!

Noh, otetaan huomioon millainen isäni on ollut minulle koko vuoden..
on ollut kiukuttelua, valitusta ja ´tahattomia´ loukkauksia.
Täytyy myöntää, että olen katkeroitunut hänen takiaan.
Olen jopa viiltänyt itseäni kerran kämmen selkään sen takia - mutta ei se mitään auttanut.

On eräs asia mikä saa minut paremmalle tuulelle.
Se on Animanga sarja Detective Conan (Suomessa liikkuu nimellä Salapoliisi Conan)
Luen sitä mangana sekä Suomeksi että Englanniksi.
Katson myös animea aktiivisesti - nyt olen menossa jo 13. kaudella.
Olen myös nähnyt elokuvat 1-2, 5 sekä 13 joista ensimmäinen ja viimeiseksi mainittu ovat suosikkejani^^

Minun suosikki hahmoni Conanissa on Chianti-niminen nuori nainen - hän on rikollisorganisaatio "Kuroi no Soshikin" tarkka-ampuja.
Tässä kuva hänestä:


Jakson 425 Openingista



Tässä hän treenaa ammuskelua :D


Ja tässä hän raivoaa Vermouthille (jota vihaa yli kaiken..niin kuin kuvasta näkyy)

Joo-o pitäisi tehdä ihan oma blogi kaikelle animanga-pölötykselle..
Hei, siinähän vasta idea!
Menoksi!>:3

En jaksa edes selittäää tämän aihetta..

Mieliala: Niin vitun hyvä että melkein itken
Tahtoisi juuri nyt: Häipyä helvettiin tästä saastaisesta Amistosta
Kuuntelee juuri nyt: Joku Inuyashan surullinen BGM
Lempi anime juuri nyt: Detective Conan

Nyt riitti! Vihaan tätä koulua! Porvoon amisto, opiskelijoiden parasta ajatteleva laitos muka!
Kuulkaas tätä: nämä ´opettajat´ täällä eivät välitä paskan vertaa opiskelijoistaan, jos satut saamaanm kokeesta hylätyn niin pian sen tietää koko luokka - koska opettaja möläyttää sen ja ihan tahallaan!
Ja jos ihan vaikka odotat apua ja satut piirtämään siinä odotellessa - ja sitä apua ei nyt muuten tule kolmeen tuntiin.
Kun seuraavaksi teet jotain , niin silloinkos opettaja tuleekin valittamaan että "Ihmekös että olet jäljessä kunn sinä vain piirrät ja piirrät."

Arvatkaa vaan, menikö minulta hermo äsken kun minulle tultiin siitä valittamaan?
Kyllä meni.
Ja ensimmäistä kertaa todella huusin opettajalle, enkä kadu. En mitään!
ARGH!
Voi v***u!
Jos minä en saa apua silloin kun tarvitsen, niin silloinhan minua ei tulla auttamaan!
Tylsistyn ja alan tehdä sitä missä olen omasta mielestäni hyvä: piirtämään.

Äsken sitten eräs opettaja tuli aukomaan päätään.
Ja silloinhan minä TEIN sentään jotain!
Siinä meni kuulkaa hermot, korotin ääntäni ja huusin jotain että "Olisit nyt tyytyväinen kun teen jotain!" sitten se rupesi taas syyttämään piirtämistäni ja korotin ääntäni vielä enemmän ja huusin: "No vittu, ehkä mä piirrän sen takia kun kukaan ei tule ikinä auttamaan jos en osaa jotain juttua!"
Kyllä meni muuten hiljaiseksi.

Onko kellään muulla tälläistä ongelmaa?
Siis, onhan se tyhmää vaan istua siinä koneen ääressä jos ei osaa jotain juttua, parempi se on tehdä jotain muuta kunnes saa sitä apua!
Vai olenko väärässä?
Ei omasta mielestäni, huomautan että tämä on kuitenkin minun mielipittni.
Kiitos, olen puhunut.

Harley-chan tässä päivää ^w^

Mieliala: Ihan ok
Päässä pyörii: Perjantai! Ei koulua!
Suosikki anime tällä hetkellä: Naruto!

No nyt blogi on kovassa käytössä, kirjoitin viimeeksi eilen^^,
Mutta siis, matikan koe ei ollut niin vaikea kun oletin mutta en tiedä pääsenkö siitä läpi..
Ja turhaan menetin yöuneni sen takia>0<
Noh, oikeasti kissani alkoi viideltä aamulla mouruamaan - ja kovaa suoraan huoneeni alapuolella.

Pistin täss Maanantaina Kunoichin taolle, päikkäilen sitä parhaani mukaan aina koulun jälkeen - ja yritän saada sen auki viimeistään perjantaina.
Naruto no Sekaissa vaihtui leiska sunnuntaina, Naruto-aiheinen - tavallaan meikän synttärileiska:D


Eilen tuli katsottua muutama jakso Narutoa, jostain syystä se piristää minua kummasti etenkin yleisinä vitutus-päivinä.
Tänä aamuna heräsin siis pirteäniä (kiitos rakkaan rontti kissani) korjasin Tsunaden kaulakorun vaihtamalla katkenneen ´ketjuosan´ tilalle uuden - ja se koru muuten TUO onnea!
Tuokoon vastaisuudessakin ja tehköön matikan kokeista yhtä helppoja..

Jaahas..

Koulu, oi tämä ihana amisto..minä vihaan tätä paikkaa>+<
Mutta neljä viikkoa, vain neljä viikkoa!
Mutta matikka kusee silti, huomenna on koe.
Hylsy tulee kuitenkin ja saan kuulla opettajalta miten paska olen .________.
Niin, sellainen on Amiston laki, ´huonommista´ eli ei kovin varakkaista perheistä saavat yleensä kärsiä - ainakin minun osastollani.

Kuka idiootti keksi koko Amiston?
Mikseivät kaikki lukioon haluavat voi vain mennä lukioon?
Maailma on epäreilu.

Sain kuulla siskoltani, että yksi luokallani oleva senjor-opiskelija säälii minua kun ´minua syrjitään´ oikeammin: kukaan ei puhu minulle.
Niin kuin minä jotain sääliä kaipaisin.
Enkä minä tulkitse sitä syrjinnäksi, minulle ei vain puhuta (eikä ole tarvetakaan, mieluummin ovat hiljaa kuin sanovat jotain loukkaavaa) Olen tottunut tähän.
Ihmiset jotka ´eivät ole poikkeavia´ millään tavalla syrjivät minua - tyttöä jolla on lievä Diblegia jaloissaan (teikäläiset kutsuvat sitä CP-vammaksi)
On minulla ollut pahempaakin, ei tämä mitään - tämähän on siitä lievimmästä päästä:D

Melkein kaks viikkoa ni sitä ollaan huiket 18v. vanhoja *kauhuissaan*

AAAAAARG!
Minä olen vanha kurttuinen HAASKA>-<
Melkein 18v. (en ole koskaan pelännyt näin paljon syntymäpäiviäni)
Se on vaan tää koulu, opettajat odottaa että aikuistuu äkisti kun täyttää 18-vuotta, muuttaa pois kotoa ja sitä rataa.
Amisto on perseestä, kai te sen jo tiesitte :S

Ja sitten, ne syntymäpäivä juhlani, viime vuonna ne olivat karseat.
Kaksi ystävääni vähät välittivät siitä että heidän ystävällään oli juhlat, ei he välittivät vain ystävänsä mangavalikoimasta.
En kutsu kumpiakaan, toisesta olenkin kertonut, se itseään viiltelevä sääliä kerjäävä tyyppi ja toisen kanssa olen etääntynyt hurjasti.

Saa nähdä miten käy tänä vuonna, värisyttää pelkkä ajatuskin ._______.
*vääntää MP3-soittimen volumen täysille* Luokan lissut töllää, se tästä vielä puuttuki x_x

Kuten arvata saattaakin, tänäänkin taitaa olla yleinen vitutuspäivä, neljään asti koulua. Ei mä en jaksa!
Noh, kun pääsen kotiin tungen InuYashan kolmannen leffan DVD:n koneeseni ja katselen sitä. Se auttaa.
*huokaisee syvään* Kiva jakso meillä kolmena päivänä neljään ja neljänä aamuna herätys 05:45.

Jos kupsahdan silkasta rasituksesta niin Aizki saa arvokkaimmanomaisuuteni mangat, animet ja piirustusvälineet -________-

Nähdään taas,,

Huoh..

Mieliala: Väsyttää..
Juuri nyt: toivoisi että kesäloma alkaisi, ei jaksa tätä turhaa koulua!
Lempi kappale juuri nyt: Mai Kurakin Puzzle

Nysse alkaa..
Saatiin uudet lukkarit, ei tässä muuta kun maanantait kymmenestä neljään tiistaista keskiviikkoon kahdeksasta neljään ja perjantait kahdeksasta kahteen..
Toimipisteen johtajan mukaan meillä on ollut helpompia lukkareita tähän asti, mutta paskat eihän se ole totta>0<

Tein eräänä perjantaina Naruto-sivuilleni uuden leiskan jonka nimesin tunnetilani mukaan "Hatred" eli viha.
Ja tiedättekö miksi?
Sinä päivänä puolet koko hemmetin luokastani alkoi kiusata minua, sen takia kun en "tehnyt" mitään ja vain istuin.
He olivat jälkeenjäänneitä poikia ja pissiksiä, en halunnut selittää heille jaloissani olevasta pienestä "vammasta" Diblegiasta.
Ei se ole kovin paha, en joudu käyttämään mitään tukia (paitsi pienenä) mutta jos seison paikallani tai kävelen edes vähän niin jalkoihin alkaa sattua ihan helvetillisesti.
Ja muuten - minulla ei edes olisi tätäkään vaivaa ellei se ämmä jota pitäisi "äidiksi" kutsua olisi ryypännyt raskausaikana - se oli ja on luultavasti eelleenkin alkoholisti.
Sain tietää viime vuonna lääkärissä miten se "vmma" oli saanut alkunsa, en toellakaan tahtonut selittää sitä, ihmisille jotka vääntävät kaiken päälaelleen.
Raivostuin kun eräs poika yritti pakottaa minua mukaan maalaamaan seiniä, sanoin hänelle "Urusai" eli Japaniksi "Turpa kiinni"
No tyyppihän luuli että puhun jotain Egyptin kieltä ja alkoi nimittelemään minua muumioksi.
Silloin hermoni menivät, oli tosi lähellä ettei se saanut turpiinsa - vaikka yleensä en lyö ketään mutta hän olisi sen ansainnut!

Olimme juuri sitä ennen sopineet ystäväni kanssa mutta sen päivän jälkeen kukaan - ei edes hän ole puhunut minulle.
Vain ärähdellyt.

Silloin perjantaina kun menin kotiin, isä vain huusi minulle tein kuulema väärin kun tulin kotiin, minähän olen ihan normaali ei minun jaloissani mitään vikaa ole joopa joo!
Itkin vielä katkerammin ja lähdin yläkertaan, no ei!
Piti sinnekin tulla!
Vihasin heitä kaikkia sinä hetkenä ja olin sitä mieltä että sellaiset paskiaiset eivät ansaitsisi edes kuolla.

Ja nyt..luokat jaettiin Maanantaina (yli puolet menivät onneksi painoon), muutamat olivat SAKU-kilpailuissa ja niistä saikin tänään kuulla.
Erittäin kivaa, yrität tehdä töitä kun vieressä kiljuu joku pissis-lauma että "Iiih! Katsokaa kaikki sain kultamitallin, olen paras!"
Onneks oli MP3-soitin mutta toinen kuuloke lähti irti -_________-
No saan siskon mukaan uudet huomenna (ennakko-synttäri lahja:D)
Mutta kun pääsen kotiin katson vihdoinkin sen Salapoliisi Conanin kahdentunnin jakson, en malta odottaa~

Lähinnä koulusta ja animesta

Mieliala: Örp
Päässä pyörii: Vähän kaikki
Nyt tarvitsen: Lepoa, väsyttää ._____.

Viimeisestä blogimerkinnästä onkin aikaa o_____O kuukausi tai ylikin.
Mitenkäs tässä nyt näin kävi?
No, on ollut kaikenlaista niin mukavia kuin ei mukavempiakin hetkiä.
Ystäväni ei vieläkään puhu minulle, välttelee vain.
No olkoon minun puolestani, jos hän mököttää kaikille ystävilleen samalla tavalla hän on pian ihan yksin. Mutta hei!
hän on melkein aikuinen, en minä jaksa huolehtia hänestä kun on muutakin..

Kohta on pääsiäinenkin:3
Ja viikolloppuna menen luullakseni katsomaan Burtonin uuden leffan: Liisa ihmemaassa!
Jee!
Paras ystäväni, Aizki tulee mukaan^0^

Eilen tehtiin koulussa Sivuntaiton näyttöä (Graafisen alan ammatillisia aineita) ja sain sen melkein valmiiksi!
Olen katsellut joka päivä koulun jälkeen innolla Salapoliisi Conan-animea.
Se on mahtava!
Chianti on naishahmoista suosikkini ja Gin mies hahmoista (aika pahis painotteista eikö?)
Tykkään myös Aista, Conanista, Ranista, Kazuhasta ja Heijistäx3
Unohtamatta tietenkään Shuichi Akaita ja Jodieta, tykkään myös Magic Kaito-mangasta^^

Niin, ja Naruton ensimmäisen leffankin katsoin.
Se oli hyvä!
en kyllä pitänyt siitä Koyukista, alussa hän oli niiiiin...! *mur*
Minulla on koneen varakovalevyllä odottamassa myös Naruton toinen leffa, katson sen sitten kun on yleinen vitutuspäivä...

Ohhoh..kymmenen minuuttia tunnin alkuun *kirjoittaa tätä koulussa*
Pitää lentää!
Morjensta vaan seuraavaan kertaan^-~

Vihassa ei ole hyvä elää

Tein sovinnon sen kanssa, koska en jaksanut olla enää vihainen.
Mutta eipä se sano minulle sanaakaan.
No puhukoot sitten jos puhuu, minä olen asiani hoitanut!

Mutta jos hän vielä angstaa turhaan kutsun häntä emo-angsti-Sasuke-Nejiksi (Inhokki hahmoni Narutosta>,D)
Tiedän kuitenkin ettei hän (siis ystäväni, ks. edellinen kirjoitus) tahdo olla vihoissaan minulle. Hän ei vain uskalla puhua.
Mutta aina kun nauramme luokkalaistemme toilailuille hän katsoo minua silmiin sama vanha pilke silmäkulmassaan. Ihan kuin yläaste aikoina..

Ystävät ikuisesti - Ei tasan!

Kuuntelee: LADY! LADY! OST - Track 5
Mieliala: Surullinen

Huoh, minulle se aina sattuu ja tapahtuu..
Juuri kun kuvankäsittelyn ja Ulkoasun totetuksen opettaja lakkasi syrjimästä niin toinen aloittaa. Äidinkielen opetaja - tuttua minulle, äidinkielen opettajat syrjivät yläasteella aina..

No tänään se ei suostunut ottamaan vastaan edes tekemääni kirjoitelmaa eilisestä vierailustamme WS BOOKWELiin.
Mutta "parhaan kaverini" kyllä.
Kaikki opettajat suosivat sitä.
Vertaavat aina meitä toisiimme ja minä olen se huonompi osapuoli aina.

Ystävälläni on ongelmia tai ei.
En oikein tiedä, haluaisin auttaa, hän viltelee itseään saadakseen huomiota eikä syö koska ei viitsi (hän on kertonut minulle)

Tein taannoin koulussa aineen.
No sain kuulla että "ystäväni" aine oli paras. Annoin aineeseen kaikkeni ja kun tämä ystäväni ei edes huomannut että olin jo aiemmin pahoittanut mieleni ajattelin "en jaksa enää!"

Hänen jatkuva angstaamisensa ilman syytä masentaa minua - hyvänä ystävänä haluan auttaa, mutta ei siitä tule mitään kun hän ei edes kerro mikä on hätänä!
En yksin kertaisesti enää jaksa yrittää.
Olkoon minun puolestani yksin.
En jaksa hänen angstaamistaan, ilkeilyään enkä ainaisia vittuilu vastauksia kysymyksiini!
En enää jaksa olla hänen ystävänsä.
Se on loppu nyt.

Aiemmin 17-vuotis syntymäpäivä juhlissani, hän ensitöikseen sotki yhden toisen kaverini kanssa manga-hyllyni ja sitten vielä menivät ilman lupaa koneelleni josta suutuin.
Ymmärsin asian niin etteivät he välittäneet kuin manga-hyllystäni ja animea täynnä olevasta koneestani (lukivat mm. Fruits Basketia ja yrittivät katsoa Fushigi Yuugia)
Huusin heille vihaisesti ja juoksin itkien parhaan ystäväni ja muiden vieraiden luo.
Toinen niistä ystävistäni pyysi anteeksi mutta se ystävä josta kerroin aiemmin ei.
Siksi ajattelin, että nyt se on loppu.

Perheissäkö muka aina suositaan nuorinta?

Perheissäkö aina suositaan nuorinta?
Älkää naurattako, ei päde ainakaan meidän perheeseen!
Minä olen perheemme nuorin ja se olen minä jota perheessä syrjitään.
Isosiskoni ei edes ole opiskellut peruskoulun jälkeen yhtään mitään, hän jätti koulun kesken.
Mutta minun on kuulema pakko opiskella ja vieläpä sellaista alaa joka ei kiinnosta!
Kaikenlisäksi joudun kuuntelemaan kaikki isäni valitukset aina eläkkeestä ja raha-asioista säähän!
Piru vie, eiväthän ne edes kuulu minulle!
Sitä paitsi isä sanoi kerran etteivät MINUN huoleni kuulu hänelle.

Olen väsynyt tähän, tänäkin aamuna en olisi enää jaksanut nousta ylös sängystä.
Olen lopen uupunut.
Aina kun sanon jonkun totuuden isästäni tai siskostani niin minähän se saan huudot niskaani!
Tämäkö muka normaalia!
Kuuluuko minun kestää tälläistä?

Joskus tuntuu siltä kuin en kuuluisi perheeni luo, ja etteivät he halua minua.
Huoh..mikseivät ne sossu-taltat voineet sijoittaa minua muualle..