Niin, meidän isälle se olisi meidän jälkeen jäänyt kissa.
Mistään muusta se ei tunnu välittävän kuin siitä kissasta. Minä en kohta kuulkaas edes pidä koko eläimestä, se ei nykyään ole kuin tiellä se ei näe, sen hajuaistikin on ihan kuollut eikä sen kuulostakaan voi mennä takuuseen.
Se pyörii vain ympyrää ja kun hätä iskee niin se kuseskelee matoille. Kaikkihan tajuavat ettei tuosta mitään tule.
Siskoni on jo sanonut että kissa - ei väliä kuinka rakas se on meille kaikille on pakko viedä lopetettavaksi sillä noin ei voi jatkua.
Alan itsekin olla samaa mieltä, ei kuulkaas ole kiva heti herättyään nähdä lattialla pari kissan papanaa tai astua sen kuseen..kissamme on 19-vuotias se alkaa olla jo ihan liian vanha mutta isäni välittää siitä meitä enemmän.
Ainoa mikä häntä nykyään kiinnostaa onko kissa kenties kussut jonnekin. Onko sillä nälkä ja sitä rataa.
Me siskoni kanssa emme ole puoliksikaan yhtä tärkeitä.
En ole mustasukkainen vain ylenpalttisen VIHAINEN!
Ja myös väsynyt siihen että ´Kissa teki sitä ja tätä´ tai ´taas se kusi matolle´
Ja tänään kännykkäni hajosi kun se putosi laukustani suoraan sen kirotun elikon vesikuppiin, en pudottanut sitä se vain putosi. Ja kuka käski tunkea sen älyvajaan elikon vesikupin juuri siihen.
Mutta kaikkihan on aina minun syytäni. Saan varmasti tästä huudot kotona mutta kyllä minäkin aion oman osani sanoa.
Isäni saa kiittää onneaan ettei osaa edes käyttää tietokonetta saatikka varmastikaan vahingossa päästä katsomaan blogiani no sittenpähän hän tietäisi miten paljon tuskaa hän on minulle viime vuosien aikana aiheuttanut..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti