Sitä sun tätä..

Nyt suoraan sanottuna kyllä vituttaa. Tälläisenä hetkenä tekisi mieli kirjoittaa vähän näistä ihmisistä, jotka eivät osaa kuin loukata. No, olipa siinäkin pirteä aloitus! Mutta tosiaan ehkäpä minun pitäisi lakata kirjoittamasta, ensin äidinkielen ope "ystävällisesti" ilmoitti etten osaa kirjoittaa, ja minun mielestäni se nainen muistuttaa hiukan rouva Melkioria - Demigod Diariesia lukeneet tunnistsavatkin tämän mukavan naisen tai oikeastaan yhden kreikan mytiksen hirviö-otuksen. Mutta ei se nainen sentään NIIN paha ole.. Eka koe viikko sujui ihan OK, Ruotsista tosin pääsin juuri ja juuri läpi. Historiasta tuli seiska - mikä voittaa päättötodistuksen vitosen ja äikästä 7 - normi tasoa. Enkusta tuli ensimmäistä kertaa elämässäni 8- - ennen siis tasoni enkussa pyöri kutosen luokassa. Hyvin siis meni! Mutta huomenna alkaa matikka ja se vähän kammoksuttaa .____. Siis kun ottaa huomioon menestykseni Amiksessa ja ne traumat jotka se ekan vuoden opettaja minuun jätti. Siinä vasta oli mukava mies, sanotaan vaikka näin :D En nyt rupea tässä selittelemään mitä sattui, koska Amiksen eka vuosi oli elämäni hirveimpiä, mutta matikan opettajien silmätikuiksi joutuneet varmaan ymmärtävätkin pointtini. Ja se mitä mainitsin kirjoittamisesta on harkinnan alla. Eikä tämä johdu äidinkielestä. Tässä on pari muutakin juttua taka-alalla. Minua on loukattu yhdessä paikassa parikin kertaa koskien juuri tätä äsken mainittua tarinaani. Ihmiset eivät vain ymmärrä miksi eräs tietty hahmo saattaa olla tärkeä, mutta ei tässä auta ketään syytellä, saattaahan tämä olla oma vikani, mutta jos tilanne jatkuu tällaisena niin, ei kiitos, mieluummin siirryn täyspäiväisesti Vihellykseen ja jätän The Demigodsin (anteeksi Kau!) Tai ehkä mun pitää vaan pysyä Naruto-linjalla, mitä sanotte? :D Mutta oikeasti, tämä tilanne ahdistaa, teillä ei ole hajuakaan kuinka paljon olen näiden keskustelujen takia itkenyt (mutta kyllä tämä voittaa sen mitä tapahtui pari kuukautta ennen Dahlia-pienen syntymää tapahtuneen), en yritä esittää täällä mitään marttyyriä, mutta koska useimpiin tämän blogin lukioihin olen tutustunut juuri tuossa paikassa haluan vain että tiedätte miltä minusta juuri nyt tuntuu. Ei mitään muuta. Tässä on muuten meidän Virkku :3 Eikö olekin komea katti? Uskomatonta miten herra onkaan kasvanut siitä kun se meille tuli. Ihan pennun kokoinen se oli, silloin maaliskuussa. Muistan yhä miten odotin sinä keskiviikkona malttamattomana että kello tulisi neljä, mikä oli kotiin menon kellonaika. No sain odotella kahdeksaan asti että Virkku-herra suvaitsi viimein saapua, katselin samana päivänä postissa tullutta Naruton ekaa leffaa, peräti kaksi kertaa ennen kuin herra sitten tuotiin ja kyllä se olikin pikkuinen! Se oli niin villi ja purevaiskynsiväinen ettei herraa uskaltanut juuri rapsuttaa. Siinä meni kaksi viikkoa ennen kuin rapsutin sitä, kun herra ruokaili. Nykyään se sitten aina nostaakin itseään kun syö, koska se tietää että tulen rapsuttamaan x3 Virkku on oikeasti ihana, aina kun rapsutan sitä se kehrää - mitä se ei tee kellekään muulle. Niin, kuka sanoikaan että koira on ihmisen paras ystävä? :D Ja mitä taas tulee sivuihini, niin kyllä haluaisin päivitellä niitä. Erityisesti NnoS pitäisi herätellä, mutta siihen remppaan tarvitsisin hiukan apua :3 Pitääpä kysyä affilaisilta liikenisikö heiltä apuja.. Long live for Naruto!