Yume no Sekai He

tiistai 24. elokuuta 2010

Syy on aina jossain

Niin kun perheellä menee raha-asioissa huonosti, syy on aina jossain.
Kuten meillä nyt, ja kuinka ollakaan MINÄ olen ainoa joka suostuu myöntämään sen.
Jos siskoni ei olisi muuttanut takaisin kotiin, vaan pysynyt siellä missä ennen omillaan asui, asiat olisivat paremmin.

Sillä nähkääs, hänen korkeutensa on itsekeskeisyyden huippu.
Aina pitää olla niin terveellistä ruokaa ettei hän vain pääse lihomaan - mikä siskoni tuntien maksaa maltaita.
Ja hänellä pitää olla ihan ihka oma maitokin, sillä hän ei kertakaikkiaan voi juoda samaa maitoa kuin me muut.
Ja jos kaikki ei ole niin kuin hän tahtoo niin sitten on kaikkien päivä pilalla. - Siitä siskoni piää huolen.
Ja kun hänen korkeutensa on menossa suihkuun ja satuin juuri silloin käymään vessassa ennen häntä - niin siitäkös huuto syntyi, ja jos syöt jotain perheen yhteisestä jääkaapista mikä nyt sattui olemaan hänen korkeutensa ruokaa - niin yllätys, yllätys siitäkin hän saa slaagin.
Ja aina hän jaksaa valittaa etten syö hänen ostamaansa mysliä, kerran kun sitten söin sitä niin hän tuli valittamaan etten syö hänen ostamiaan nuudeleita.
Tiedättekö, silloin minä suutuin ja huusin hänelle ja melkein heitin Mysli Yogurthi-lasin hänen kasvoilleen.

Ja tätä nykyä minä en saa kuunnellä Tsing-Tsong-musaani - mikä on hänen käsityksensä J-Popista/rockista tai katsoa animea koneeni omilla kajareilla vaan minun pitää käyttää MP3-soittimeni kuulokkeita ettei se vain häiritse hänen korkeuttaan!

Ja silloin harvoin kun minulla on ystävä kylässä, hänen pitää tunkea huoneeseni ilkeilemään minulle. Ja tietenkin pyydellä että ystäväni piirtäisi jotain hänelle.
Ystäväni ei onneksi pidä siskostani yhtään sen enempää kuin minäkään.
Kyllä, sisareni on plalle hemmoteltu - voiko 22-vuotiasta sanoa enää kakaraksi?
No kuitenkin, hän kutsuu MINUA kakaraksi, mutta anteeksi vain, kukas se asui alkoholisti-äitinsä luonna ja katsoa tämän juontia ensikerran 8-vuotiaana, kuka sai pelätä äitinsä uutta miestä ja tämän juoppo-kavereita?
Kuka on saanut kärsiä syrjinnästä ja petturi-ystävistä?
Minä.

Minä jopa aion voittaa koira-fobiani tässä lähiaikoina.
Aion säästää omaan koiraan, Shiba inu-rotuiseen.
En siksi että vain pidän koirista, vaan siksi että haluan olla jollekin tärkeä, että joku tarvitsee minua. Täällä kotona kukaan ei tarvitse, tai ainakin niin minusta tuntuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti