Perheissäkö aina suositaan nuorinta?
Älkää naurattako, ei päde ainakaan meidän perheeseen!
Minä olen perheemme nuorin ja se olen minä jota perheessä syrjitään.
Isosiskoni ei edes ole opiskellut peruskoulun jälkeen yhtään mitään, hän jätti koulun kesken.
Mutta minun on kuulema pakko opiskella ja vieläpä sellaista alaa joka ei kiinnosta!
Kaikenlisäksi joudun kuuntelemaan kaikki isäni valitukset aina eläkkeestä ja raha-asioista säähän!
Piru vie, eiväthän ne edes kuulu minulle!
Sitä paitsi isä sanoi kerran etteivät MINUN huoleni kuulu hänelle.
Olen väsynyt tähän, tänäkin aamuna en olisi enää jaksanut nousta ylös sängystä.
Olen lopen uupunut.
Aina kun sanon jonkun totuuden isästäni tai siskostani niin minähän se saan huudot niskaani!
Tämäkö muka normaalia!
Kuuluuko minun kestää tälläistä?
Joskus tuntuu siltä kuin en kuuluisi perheeni luo, ja etteivät he halua minua.
Huoh..mikseivät ne sossu-taltat voineet sijoittaa minua muualle..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti