Tein sovinnon sen kanssa, koska en jaksanut olla enää vihainen.
Mutta eipä se sano minulle sanaakaan.
No puhukoot sitten jos puhuu, minä olen asiani hoitanut!
Mutta jos hän vielä angstaa turhaan kutsun häntä emo-angsti-Sasuke-Nejiksi (Inhokki hahmoni Narutosta>,D)
Tiedän kuitenkin ettei hän (siis ystäväni, ks. edellinen kirjoitus) tahdo olla vihoissaan minulle. Hän ei vain uskalla puhua.
Mutta aina kun nauramme luokkalaistemme toilailuille hän katsoo minua silmiin sama vanha pilke silmäkulmassaan. Ihan kuin yläaste aikoina..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti