Yume no Sekai He

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Ystävät ikuisesti - Ei tasan!

Kuuntelee: LADY! LADY! OST - Track 5
Mieliala: Surullinen

Huoh, minulle se aina sattuu ja tapahtuu..
Juuri kun kuvankäsittelyn ja Ulkoasun totetuksen opettaja lakkasi syrjimästä niin toinen aloittaa. Äidinkielen opetaja - tuttua minulle, äidinkielen opettajat syrjivät yläasteella aina..

No tänään se ei suostunut ottamaan vastaan edes tekemääni kirjoitelmaa eilisestä vierailustamme WS BOOKWELiin.
Mutta "parhaan kaverini" kyllä.
Kaikki opettajat suosivat sitä.
Vertaavat aina meitä toisiimme ja minä olen se huonompi osapuoli aina.

Ystävälläni on ongelmia tai ei.
En oikein tiedä, haluaisin auttaa, hän viltelee itseään saadakseen huomiota eikä syö koska ei viitsi (hän on kertonut minulle)

Tein taannoin koulussa aineen.
No sain kuulla että "ystäväni" aine oli paras. Annoin aineeseen kaikkeni ja kun tämä ystäväni ei edes huomannut että olin jo aiemmin pahoittanut mieleni ajattelin "en jaksa enää!"

Hänen jatkuva angstaamisensa ilman syytä masentaa minua - hyvänä ystävänä haluan auttaa, mutta ei siitä tule mitään kun hän ei edes kerro mikä on hätänä!
En yksin kertaisesti enää jaksa yrittää.
Olkoon minun puolestani yksin.
En jaksa hänen angstaamistaan, ilkeilyään enkä ainaisia vittuilu vastauksia kysymyksiini!
En enää jaksa olla hänen ystävänsä.
Se on loppu nyt.

Aiemmin 17-vuotis syntymäpäivä juhlissani, hän ensitöikseen sotki yhden toisen kaverini kanssa manga-hyllyni ja sitten vielä menivät ilman lupaa koneelleni josta suutuin.
Ymmärsin asian niin etteivät he välittäneet kuin manga-hyllystäni ja animea täynnä olevasta koneestani (lukivat mm. Fruits Basketia ja yrittivät katsoa Fushigi Yuugia)
Huusin heille vihaisesti ja juoksin itkien parhaan ystäväni ja muiden vieraiden luo.
Toinen niistä ystävistäni pyysi anteeksi mutta se ystävä josta kerroin aiemmin ei.
Siksi ajattelin, että nyt se on loppu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti