Tästä ei tule mitään!
En voi lakata ajattelemasta sitä, eikä ketään tunnu edes kiinnostavan mitä pieni Harley-chan ajattelee.
Isänikin totesi vain ettei hänelläkään ole yhtään ystävää, johon minä vastasin että juuri siksi hän ei edes voi käsittää tunteitani.
Mutta jos tässä käy niin kuin pelkään..no jätän sanomatta sen - mikäli kyseinen ystäväni lukee tätä ja miettii miksen puhu hänelle tässä vastaus: Mitä merkitystä silläkin on? Mikäli hänkin - ja jossain vaiheessa niin tuleekin käymään uskokaa pois hylkää minut niin miten se eroaa että puhunko hänelle vai en, ei hänellä ole aikaa minulle kuitenkaan - taaskaan.
Ja arvatkaa mikä saa minut edes himpun verran paremmalle tuulelle?
Tietenkin se on se vanha suosikki - Salapoliisi Conan.
Lainasin osat 34-35 kirjastosta ja otin ne tänään mukaan kouluun, siltä varalta ettei minun tarvitsisi jatkuvasti juosta vessaan itkemään pahaa oloani..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti