Kuten otsikko sanoo.
Minua ahdistaa, aika monikin asia.
Suurin ahdistuksen aiheistani lienee tällä hetkellä se että epäilen pahoin että minä, niin pieni ihminen kuin olenkin olen täysin korvattavissa!
Tarkoitan, että luulen että eräs ystäväni on jo löytänyt minulle useampia korvaajia.
Ahdistaa kun en voi oikein puhua kellekään. Kone on rikki (toivottavasti uusi tulee tänään) enkä saa yhteyttä kehenkään, enkä voi purkaa pahaoloani tekemällä videoita tai layoutteja.
Pohdin usein, mitä tapahtuu jos menetän viimeisetkin ystäväni.
Se voi olla mikä vain. Seurustelukumppani, kavereideni muut ystävät tiedättehän..ajatus masentaa minua niin pahoin että alan melkein itkeä.
Olenpa paha ihminen kun mietin tälläisiä, mutta en voi sille mitään!
Yritän olla ajattelematta sitä, mutta juuri silloinhan asiat vain pahenevat.
*huokaus* Oli kyllä hyvä etten äsken tehnyt mitään peruuttamatonta - itselleni.
Sen siitä saa kun pilaa koulupäivänsä tälläisillä ajatuksilla..
Koska kännykkäni meni rikki ja liittymä (prepaid) mennyttä en voi jutella ystävieni kanssa asioista, enhän edes muista heidän numeroitaan (enkä tahdo vaivata heitä typerillä pohdinnoillani)
Niin joo. Voin vain toivoa että Sonera on jo lähettänyt sen uuden koneeni että saan muuta ajateltavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti