Niin, itken täällä taas.
Olen itsekäs, paska ihminen josta kukaan ei välitä pätkän vertaa!
Olen itsekäs ystävä joka ei luota muihin ja jää sen takia aina yksin.
Olen yrittänyt ja yrittänyt, tehnyt parhaani, en tahdo olla itsekäs mutta olen silti.
Eikä siinä itku auta. Mutta tuskinpa kukaan kyynelilleen mitään mahtaa.
Nyt kun mulla ei ole enää ketään, on kai ihan sama
kirjoitanko tänne vai en, huomatkoon vaan kaikki miten paska ihminen olen!
Miksikö en luota ihmisiin?
No juuri siksi! Mitä enemmän niihin luottaa sitä enemmän sattuu kun kyseisen ihmisen menettää! En halua vaatia mitään keneltäkään mutta olen kai vaatinut, kun kerran minua sanottiin itsekkääksi ystäväksi.
Ja jos Aizki sattuu lukemaan tätä: Olen pahoillani, olen todella. Tarkoitukseni ei ollut olla itsekäs - ja uskon että ymmärrät sen joskus.
En todellakaan halunnut satuttaa sinua, en millään muotoa. Mutta jätin kertomatta sinulle murheitani koska niin minulle on kotona opetettu.
En vastaa tekstiviestiisi, sillä se tuottaisi minulle vain pahaa mieltä. Mutta olit väärässä, kyllä minulla on muitakin ystäviä - ei tosin yhtä paljon kuin sinulla mutta silti.
Ja mikäli sinäkin Marlene eksyt tänne haluan sanoa että olen pahoillani, olen ollut idiootti. Toivottavasti voit joskus antaa minulle anteeksi.
Minun on sinua ikävä, ei sinun täydy ottaa yhteyttä. Haluan vain että tiedät sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti